tiistai 2. tammikuuta 2018

Realistista fantasiaa

Karen Russell, St Lucy's Home for Girls Raised by Wolves. Vintage Books 2008. (Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2006.)

Tsehovin kerrotaan ohjeistaneen aloittelevia novellintekijöitä leikkaamaan pois valmiin novellin alkupuoliskon. Se olisi joka tapauksessa aivan turha, sillä lukija pystyy kyllä loppuosan perusteella päättelemään, mitä alussa on kerrottu.

Karen Russell on ehkä ymmärtänyt väärin Tsehovin ohjeen. Ensilukemalta minusta tuntui siltä, että hän oli leikannut useimmista kertomuksistaan pois loppuosan. En odota novelleilta sellaista suljettua muotoa, jossa kaikki saa selityksensä, mutta yleensä novellissa jokin jännite purkautuu, ongelma ratkeaa tai sen ratkeamattomuuteen alistutaan. Russellin novelleista melko monet jäivät tässä suhteessa kesken. Aivan kuin mielenkiintoisen maailman ja uskottavien henkilöiden luomisessa olisi ollut kyllin.

Mielenkiintoisten maailmojen ja alkutilanteiden luomisessa Russell onkin taitava. Jokainen novelli luo varmoin ottein oman maailmansa, kummallisen mutta todentuntuisen.Yksityiskohdat ovat kohdallaan ja lukija saa virikkeitä kaikille aisteilleen. Jokainen tämän esikoiskokoelman kymmenestä novellista olisi voinut toimia omaperäisen fantasiaromaanin aloituksena.Tässä esimerkiksi muutaman novellin alut tiivistettyinä:

Kaksi murrosikäistä tyttöä asuu kahdestaan alligaattorifarmilla keskellä pelottavaa suoseutua. Vanhemmalla tytöllä on mielikuvitusrakastaja ja nuoremmalla ilmeisesti liiankin todellinen.
Unihäiriöisten lasten ja nuorten leirillä joku alkaa tappaa lampaita. Kuolleiden lampaiden laskeminen ei ole paras uniniksi.
Minotauros perheineen liittyy uudisraivaajakaravaaniin, joka pyrkii kohti Amerikan länttä.

Vaikka jokaisen novellin maailma onkin aivan omanlaisensa, on niillä yhteisiäkin piirteitä. Kaikkien kertomusten päähenkilöt ovat nimittäin lapsia tai nuoria, siis ihmisiä, joiden maailmankuva on pakostakin murroksessa ja vasta muotoutumassa. (Ainoan osittaisen poikkeuksen muodostaa novelli "Out to Sea", jonka toinen päähenkilö on vanha jalkapuoli merimies, joka vastoin tahtoaan joutuu mukaan riskinuorten auttamisohjelmaan.)

Omat suosikkini tässä kokoelmassa ja ne, jotka jo ensilukemalta olivat ehjiä ja kokonaisia, ovat tuo "Out to Sea" sekä kokoelman nimikertomus, joka kertoo laitoksesta, jossa ihmissusien ihmislapsia yritetään sosiaalistaa ihmisyhteisön jäseniksi. Enpä ollut tullut ajatelleeksi, että ihmissusia syrjivät paitsi ihmiset myös tavalliset sudet, ja koska ominaisuus hyppää sukupolven yli, ihmissudet antavat lapsensa orpokotiin kasvatettaviksi ihmisten maailmaan, jossa näillä on paremmat mahdollisuudet onneen. Novellin loppu on liikuttava: kotiin - ja lapsuuteen - ei ole paluuta.

Tämä novellikokoelma jäi viereksimään pöydille, kun harkitsin, olisiko tästä kokoelmasta syytä kirjoittaa näiden parin onnistuneen novellin takia. Kirjaa tuli selailtua moneen kertaan useamman viikon aikana, mikä osoittautui hyväksi asiaksi, sillä oivalsin jotakin tärkeää. Novellien tapa käyttää mytologiaa ja folklorea oli virittänyt odotukseni väärään suuntaan: ikään kuin novellien tulisi kuvittaa ikiaikaisia elämän perustotuuksia. Tarkemmin lukien aloin huomata pieniä vihjeitä ja se, mikä oli näyttänyt keskeneräiseltä, alkoi saada hahmon: tärkeintä oli ymmärtää, että nämä ovat kertomuksia lapsen maailman murroksesta, eivät myyttisiä maailmanselityksiä. Novellin ratkaisuksi riitti hienovarainen siirtymä henkilöiden suhteissa, päähenkilön itseymmärryksen kasvaminen tai nuoren mielen liikahdus kohti aikuisuutta.

Kokoelma on siis ehdottomasti tutustumisen arvoinen, jos tällainen "realistinen fantasia" kiinnostaa, ja muutenkin. Karen Russell on tämän novellikokoelman jälkeen  kirjoittanut lisää novelleja sekä romaanin Swamplandia!, joka oli ehdolla Pulitzer-palkinnon saajaksi vuonna 2012.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita!