Mies, tämän romaanin nimeämätön minäkertoja, kuulee yllättäen saaneensa perinnöksi talon irtaimistoineen ja hieman muutakin omaisuutta tuntemattomalta henkilöltä nimeltä Henri Ruzicka. Talosta löytyy valtava perhoskokoelma, nippu kirjeitä, muistikirja, pieni puulaatikko, jossa on vereen tahrautunut kangaspala, sekä postikortti, jossa lukee Agios Nikolaos ja kertojan nimi.Kertojan puoliso Eeva on pitkällä työmatkalla Yhdysvalloissa, ehkä myös ottamassa vähän etäisyyttä ja pohtimassa avioliiton tilaa, aviomies kun on jollain lailla poissaolevaa ja hajamielistä sorttia. Kertojalla on siis aikaa ja tilaisuus alkaa selvittää Henri Ruzickan arvoitusta.
Talosta löytyneet kirjeet ja muistikirja johtavat kertojan ensin Saksaan Anna Prinz -nimisen naisen puheille ja sen jälkeen Garda-järven kautta Kreetalle. Kuva arvoituksellisesta Ruzickasta alkaa hahmottua: kyseessä oli mies, jonka pakkomielteinen perhoskeräily osoittautuu pyrkimykseksi päästä yhteyteen kadonneen äidin kanssa, yritykseksi löytää tie lapsuuden onnenmaahan.
Ruzickan jälkien etsiskely osoittautuu myös matkaksi kertojan omiin tukahdutettuihin muistoihin. Menneisyys vainoaa epämääräisellä tavalla kertojaamme. Myös hänen työnsä museoviraston rakennushistorian osastolla kiinnittää hänet vahvemmin menneeseen kuin tulevaan.
Tuskin kukaan voi mitään sille, että muistot alkavat kerrostua toistensa päälle, sekoittua toisiinsa, kunnes on mahdotonta erottaa mikä omasta elämästä on muiden kertomaa, muille tapahtunutta, mikä luettua, mikä valokuvista muistettua ja mikä todella omaa.Teoksen loppu on varovaisen optimistinen: Kreetalla meren rannalla tukahdutetut lapsuusmuistot vyöryvät esiin vastustamattomalla voimalla. Kertojan ja Henri Ruzickan historian kosketuskohta tunkeutuu esiin.
Anna Prinz on Saksassa kertonut, että hyvän tomaattisoseen salaisuus on muisto.
Kun sanoin, etten oikein ymmärtänyt, hän selitti, että jos kasvatti tomaatteja koko elämänsä, jokaisessa tomaatissa oli edellisen tomaatin muisto. Valurautapannussa oli edellisen syksyn muisto, ja jokaisessa tomaattipurkissa kaikki se, mitä oli ollut ja mitä sillä hetkellä oli.Tämä "tomaattifilosofia" sopii varmaan myös ihmisiin: muistojen ja tämän hetken saumaton yhteys tarvitaan hyvään elämään. Kertojan muistojen avauduttua Eeva voi saada takaisin nykyhetkessä läsnä olevan miehen. Eeva on lisäksi ammatiltaan konservaattori ja tottunut pistämään kuntoon sitä, minkä unohdus on vaurioittanut.
Perhoskerääjä on kieleltään ja tunnelmaltaan herkän kaunis kuin perhonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!