Ensimmäisen maailmansodan aikana nuoruutensa elänyt sukupolvi tunsi menettäneensä ne ihanteet ja kokemukset, jotka kuuluvat nuoruuteen. Toisaalta monet heistä tunsivat sodan jälkeen olevansa hukassa maailmassa, jossa vanhat arvot eivät tuntuneet enää pätevän. "Kadotetusta sukupolvesta" puhuminen oli varmaan oikeutettua. Ernest Hemingwayn Ja aurinko nousee (1926) kuvasi osuvasti sodan arpeuttaman sukupolven tuntoja.
Onneksi The Rock Pool sentään on olemassa, sillä ajan ja paikan kuvauksena se on erittäin kiinnostava. Kieleltään se on kekseliäs, repliikit ovat nokkelia, vertaukset raikkaita ja yllättäviä. Se on myös räväkkä satiiri englantilaisen tapakulttuurin ja boheemin taiteilijayhteisön törmäyksestä. Sisällöltään romaani on yllättävän uskallettu. Englantilaisille kustantajille sen kuvaukset päähenkilön eroottisista metsästysretkistä ja teoksen lukuisat homo- ja lesbosuhteet olivat liikaa. Teos julkaistiin alun perin Pariisissa vain lievästi sensuroituna.
Romaanin alussa sen päähenkilö, 26-vuotias englantilainen Edgar Naylor, Winchesterin poikakoulun ja Oxfordin yliopiston kasvatti, on asettunut lomailemaan ja kirjalliseen työhön Ranskan Rivieralle Juan-les-Pinsiin. Naylorilla on itse asiassa kaksi työtä: kotimaassa odottaa tarkemmin määrittelemätön työpaikka pörssissä, mutta hän itse asettaa suurimmat toiveensa kirjalliseen uraan, jonka on määrä alkaa pankkiiri-runoilija Samuel Rogersin elämäkerralla. Romaani pitäytyy enimmäkseen Naylorin ajatuksissa ja havainnoissa. Muutamassa kohdassa syrjässä pysyttelevä kertoja kommentoi Naylorin toimia satiirisesti.
Romaanin tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle. Saksan mainitaan jo aloittaneen muiden kuin arjalaista alkuperää olevien ihmisten vainoamisen, joten todennäköisesti eletään aikaa vuoden 1933 jälkeen.
Eräänä päivänä ajellessaan pitkin rannikkoa bussilla Cannesin ja Nizzan välillä ilman erityistä päämäärää Naylor huomaa, että korvavaha on tukkinut hänen korvansa niin, että auton hurina tuntuu epämiellyttävältä. Hän nousee bussista Trou-sur-Merin pikkukaupungissa. Ensimmäinen virhe! Romaani viittailee usein antiikin kirjallisuuteen, ja Odysseus-tarina kyllä opettaa meille, että kun korvat on vahalla tukittu, ei missään nimessä pidä pysähtyä.
Trou-sur-Merin taiteilijayhdyskunnan seireenilaulu ottaa Naylorin nopeasti huomaansa. Hän tutustuu ensin venäläiseen emigranttimaalariin Rascasseen, joka puolestaan tutustuttaa uuden tulokkaan muihin kaupungin maailmankansalaisiin. Monet heistä ovat mies- tai naispuolisia homoseksuaaleja, jotka ovat päätyneet Etelä-Ranskaan sen sallivan ilmapiirin vuoksi. Rascasse on yhdyskunnan "taiteilijoista" miltei ainoa, joka todella saa aikaan jotakin. Muiden elämä kuluu baareissa, joiden omaperäisiin omistajiinkin tutustumme. Useimmat yhdyskunnan jäsenet ovat rutiköyhiä ja näkevät Naylorissa tilaisuuden ilmaiseen ateriaan tai drinkkiin.
Naylor on kirjallisuudessa törmännyt useisiin akvaariovertauksiin (Proustilla, Gidella, Huxleylla) ja hänen snobin mieleensä juolahtaa ajatus tutkia kiehtovaa taiteilijayhteisöä kuin aaltojen kallionkoloon jättämää eliöyhdyskuntaa. Tästä altaasta romaani on siis saanut nimensä. Naylor jopa laatii itselleen kahdeksan kohdan tutkimussuunnitelman. Todellisuudessa Nayloria kuitenkin kiinnostavat enemmän ne eroottisten seikkailuiden mahdollisuudet, jotka vapaamielisessä yhteisössä tuntuvat hänelle avautuvan. Romaanin mottona on roomalaisen runoilijan Sextus Propertiuksen lause antiikin myytin Hylas-nuorukaisesta, joka lähtee hakemaan vettä lähteeltä ja jonka hänen kauneuteensa ihastuneet lähteen nymfit vetävät luokseen lähteeseen. Tässä siis toinen lähtökohta romaanin nimelle.
Niinhän tässä käy, että sen sijaan, että pysyisi ulkopuolisena tarkkailijana, Naylor tulee vedetyksi osaksi tutkimaansa yhteisöä siten, että teoksen lopussa rahansa tuhlanneena anisviinajuoppona, useaan otteeseen pahoinpideltynä ja lopulta yksin jääneenä hän on muuttunut tutkimuskohteidensa kaltaiseksi.
What was this lesson of Trou? That there were intimacies closer than those based on respect and affection, qualities of mind which became indispensable, ties that united these few sad rebels, their possession of the tragic sense of life perhaps, or of the happiness of the moment?
Kirjallisen uran aloitukseksi suunniteltu elämäkerta ei Rivieralla ole edennyt, loppujen lopuksi se suurelta osin tuhoutuu juopuneessa riidassa naisystävän kanssa. Myös käsitys taiteilijayhteisön ystävyyden piiristä on saanut kolauksen.
It was natural to want to go to bed with people, natural to be fond of them before and after, yet he had picked on a community where one was likely to get one's throat cut in the process, where, like a male mantis, he was devoured inchmeal. In the stricter atmosphere of school and college where the sexual appetite had been regarded as a degraded craving, and gratification in almost any form, if detected, meant expulsion, he at least had known what the rules were - sex was wicked, women criminal, boys worse, masturbation led to a severe flogging, if discovered, madness if not.
Romaanin loppupuolella sen erinomainen kerronnallinen veto lopahtaa ja Naylorin tilannetta analysoidaan sivukaupalla melko mahtipontiseen sävyyn. Lopussa on kyllä vielä hieno kohtaus, jossa Naylor onnistuu kerjäämään tuplaviskin kaupunkiin pysähtyviltä turisteilta. Hän tarjoutuu heille oppaaksi samaan tapaan kuin Rascasse oli aikanaan tarjoutunut hänelle. Turistit kuitenkin päättävät jatkaa matkaa. Sen verran Edgar Naylorissa on snobia loppuun asti, ettei hän ymmärrä, kenestä turistit puhuvat poistuessaan.
The three strangers left with a nod. They seemed to be discussing someone. 'Just another bum, Jane.' He heard the dark girl's low reply 'I think he's kind of cute.' Then the noise of a car starting.
Teoksen esipuheessa kerrotaan, että sen tapahtumapaikalla ja henkilöillä oli todelliset esikuvat. Trou-sur-Mer on oikealta nimeltään Cagnes-sur-Mer. Se sijaitsee noin viidentoista kilometrin päästä Nizzasta ja on vielä nykyäänkin monen taiteilijan asemapaikka. Teoksen henkilöiden esikuvista Cyril Connolly mainitsee muutamia jälkipuheessaan. Kaunis saksalainen paronitar "Toni", johon Naylor ensimmäiseksi rakastuu mutta joka pitää vain naisista, kuoli keuhkotautiin 21-vuotiaana. Lähes yhtä kaunis "Sonia" menehtyi natsien keskitysleirillä. Toinen niistä henkilöistä, joiden perusteella Connolly rakensi Naylorin henkilökuvan, kuoli pommituslennolla toisessa maailmansodassa. Connolly toteaa, että "varovaisen liskomaisen sitkeyden avulla" vain taidemaalari Rascasse ja kirjailija itse selvisivät.
Nyt kun näyttää jälleen siltä, että taistelu koronavirusta vastaan uhkaa tehdä oman aikamme nuorista kadotetun sukupolven, 1920- ja 1930-lukujen kirjallisuus voi auttaa ymmärtämään myös nykyistä aikaa ja nuorison tuntemuksia osattomuudesta. Ainakin kadotettuun sukupolveen on huomattavasti helpompi samastua kuin ennen koronaa.
Cyril Connolly, The Rock Pool. Persea Books 1981. Teos julkaistiin alun perin vuonna 1936. 138 s.
------------------------------------
Romaanissa mainitaan, että vain kahdessa taiteilijakylän talossa on vesijohto ja sähköt, joten sijoitan tämän Helmet-lukuhaasteessa kohtaan 16: Kirjassa eletään ilman sähköä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!