Alkutilanteen jälkeen romaani hyppää ajassa kolmekymmentä vuotta eteenpäin. Daisyn aviomies Luke on juuri kuollut tavalla, joka voidaan tulkita itsemurhaksi. Ruth ja hänen aviomiehensä Joe saapuvat pitämään seuraa Daisylle, joka šokin ja alkoholin vapauttamana kertoo epäonnistuneesta avioliitostaan ja edesmenneeseen mieheensä kohdistuvasta halveksunnastaan. Ruthille, joka on uskonut Daisyn avioliittoa yhtä onnelliseksi kuin omaansa, paljastukset tulevat järkytyksenä.
Ystävysten nimet kuvastavat heidän luonteitaan ja olemustaan: Daisy on isokokoinen, huumorintajuinen, rehevä, vaalea, estoton kukkanen, kun taas raamatullisen nimen omaava Ruth on hillitty, hoikka, tumma, viileä – ruthless - kuten Daisy kerran toteaa.
Pian käy ilmi, että myös Ruthin avioliitto on kriisissä. Aviomies Joe tunnustaa pari vuotta jatkuneen suhteen "fysioterapeutti Eunice Pilbeamiin" – jos tämä nimi ei saa lukijaa varuilleen, niin sitten ei mikään. Ruthin lähes pakkomielteiset pohdinnat avioliittonsa tilasta ja siitä, onko se pelastettavissa ja kannattaako se pelastaa, ovat romaanin kovinta ydintä.
'One doesn't exist except in relation to people to whom one is of importance. What they think of you, how they see you, is what you are. I wasn't important to Joe all that time, or not in the way I believed that I was, as his wife, as his love, and so the part I was playing was a false one. He made me act falsely, and so I don't exist.'
Ruthin ja Daisyn ystävyys joutuu romaanissa koetukselle. Romaani seuraa myös vanhempien kriisin vaikutusta heidän teini-ikäisiin lapsiinsa.
Romaani on kerrottu vapaana epäsuorana esityksenä usean eri näkökulmahenkilön kautta. Sillä, kenen ajatuksiin pääsemme kurkistamaan, kirjailija luo taitavasti jännitteitä. Lukijan tietoja ja odotuksia säädellään koko ajan.
En halua kertoa romaanin juonesta kovin paljoa enempää, sillä se petkuttaa lukijaa varsin nokkelasti. Uskoin koko ajan olevani päähenkilöiden edellä ja hoksaavani asioita, joita nämä eivät vielä ymmärrä. Lopussa huomasin, kuinka kirjailija oli johtanut minua ovelasti harhaan. Tällaisesta onnistuneesta huijauksesta olen lukijana aina kiitollinen.
Romaani näyttää pitkään kulkevan kohti ratkaisua, jossa aiempien sukupolvien luoma malli siirtyy seuraaville. Daisyn isä on ollut parantumaton häntäheikki, joten isää ihannoiva Daisykin on harrastanut huolettomia irtosuhteita. Ruthissa puolestaan vaikuttaa olevan kylmää ja laskelmoivaa kostonhimoa, joka tuntuu vain odottavan väkivaltaista purkautumista. Tätä korostetaan vihjaamalla, että Ruthin isän kuolema ei ehkä ollut aivan luonnollinen.
Romaani vaikuttaa siis ajautuvan kohti väkivaltaista loppuratkaisua. Useaan kertaan viitataan siihen, kuinka liian turvallinen ja tasainen elämä saa ihmiset hakeutumaan kriiseihin. Daisyn anoppi, joka on elänyt molemmat maailmansodat, kertoo, että sodat olivat tervetullutta vaihtelua turruttavaan turvallisuuteen. Väkivalta uhkaa myös englantilaisten rivitalojen pikkupuutarhojen takana yhteispuistoalueella, joka romaanissa saa vertauskuvallista syvyyttä luvattomien viettien purkautumispaikkana.
Romaanin jännitteet saavuttavat huippunsa Egyptin matkalla, jolle Ruth ja Joe lähtevät yhdessä Daisyn ja tämän veljen kanssa. Dramaattisen, Joen henkeä uhanneen tapahtuman jälkeen Daisy ja Ruth nousevat Tutankhamonin haudasta uudelleen syntyneinä. He tuntuvat omaksuneet toisiltaan ystävänsä parhaat piirteet. Koeteltunakin ystävyys on säilynyt. Naiset pystyvät murtamaan aiempien sukupolvien tuhoisat käyttäytymismallit.
Romaanissa kypsytelty väkivalta purkautuu kuitenkin päähenkilöiden ympärillä, kun Egyptin presidentti Anwar Sadat murhataan ja matkalaiset joutuvat hetkeksi levottomuuksien keskelle. Samaan aikaan kotona yhteispuistoalueen väkivallan uhka lopulta tavoittaa Ruthin perheen. Kodin turvaksi hankittua koiraa puistosta etsiessään Ruthin tytär joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Romaani kuitenkin päättyy onnellisiin tunnelmiin. Näyttää siltä, että ulkoisesta väkivallasta selvitään, jos perheen sisäinen harmonia on kunnossa.
The Ice House -romaanin kuvaus ystävyydestä ei ole epäuskottavan sokerinen. Ystävyyteen sisältyy paljon rakkautta mutta myös ongelmia, kaunaa, kateutta ja vihaa. Ystävyys ei ole tunne vaan sitoumus, pyrkimys jaettuun hyvään.
Virago-kustantamon naiskirjailijoita esiin nostavia vihreäkantisia pokkareita on kirjahyllyihini kertynyt useita. Ne ovat poikkeuksetta olleet tutustumisen arvoisia. Tästä Nina Bawdenin romaanista pidin kovasti – kuten perhettä oivaltavasti käsittelevistä romaaneista yleensäkin.
Nina Bawdenin (1925 - 2012) laajasta tuotannosta on suomennettu seitsemän lasten- ja nuortenkirjaa.
Nina Bawden, The Ice House. Virago Press 1993. Virago Modern Classics No. 381. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1983. 236 s.
----------------------
Helmet lukuhaasteen kohta 7: Kirja kertoo ystävyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!