Tämän romaanin tapahtumapaikkana on karu saari Beringinsalmessa. Sen läheisyydessä näköetäisyydellä on isompi saari, joka kuuluu toiselle, ainakin jossain määrin vihamieliselle valtiolle. Saarten välillä kulkee päivämääräraja. Tapahtumien saari on saarista läntisempi, siis eilisen päivän saari. Tällaiset kiehtovat Kaksossaaret ovat olemassa myös romaanin ulkopuolisessa todellisuudessa.
Romaani sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa merenpinta on kohonnut ilmastonmuutoksen takia ja tehnyt useista saarista elinkelvottomia niiden alkuperäisille asukkaille. Yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen liikehdintäänkin romaanissa viittaillaan. Joukkoviestimiä kontrolloidaan ja raportit ilmastonmuutoksesta ja sotilaallisista operaatioista haudataan näkymättömiin.
Hylätylle pienemmälle Kaksossaarelle on perustettu varakkaiden ihmisten retriitti. Nämä ihmiset maksavat valtavia rahasummia päästäkseen yhdeksäksi kuukaudeksi eristyksiin etsimään henkistä ja hengellistä itseään. Saarelle saavuttuaan osanottajat luopuvat yhteyksistä ulkomaailmaan sekä nimistään – heillä jokaisella on numero, joka viittaa myös majoitustilojen huoneisiin. Uudessa saapumiserässä on seitsemän miestä ja seitsemän naista.
Osallistujien hyvinvoinnista vastaa henkilökunta, joka niin ikään on nimetöntä. Heihinkin viitataan joko numerolla tai heidän tehtävänimikkeillään. Romaanin kertojana toimii Kuvaaja, jonka tehtävänä on videoida osallistujia näkyvästi ja salaa. Videotallenteita käytetään hyväksi muun muassa Psykologin vastaanotoilla, joille jokainen osallistuja joutuu osallistumaan. Kuvaaja kapinoi saaren arvoja ja johtamistapaa vastaan muun muassa antamalla mielessään kaikille osallistujille nimet (Dosettimies, Liikemies, Punaparta, Huppunainen, Näyttelijätär, Pulska jne.) Kotimaiselle romaanille yllättävästi kaikki tai ainakin lähes kaikki romaanin henkilöt ovat amerikkalaisia.
Retriittiä johtaa salaperäinen Höyhen, joka ei ikinä näyttäydy. Hänen välittömässä alaisuudessaan päätösvaltaa saarella käyttävät Oikea Käsi ja Isä. Joka päivä Höyhen lähettää lähimmän avustajansa, Oikean Käden, kautta mietelauseen retriitin osallistujille. Tämän Ozin velhon nykyaikaisen vastineen mietelauseet ovat suunnilleen yhtä syvällisiä kuin ne, joita ennen vanhaan oli painettu teepussien paperilipareisiin. Romaanin jokaisen luvun aloittaa Höyhenen mietelause, kunnes Höyhenen kadottua lopullisesti muidenkin lauseet kelpaavat: Isän, Rocky Balboan ja viimein myös Kuvaajan.
Höyhensaarella meno muuttuu pian painajaiseksi. Ensin katoaa siivooja, joka muutaman päivän päästä löytyy murhattuna. Kuolemantapaus ei jää ainoaksi. Kuvaaja alkaa kaivella saarella olevien ihmisten taustoja ja selvittää, mistä rikoksissa on kyse. Henkilöiden elämäntarinat imaisevat lukijan pian mukaansa. Kun hieman dystooppisesta alkuasetelmasta on selvitty, romaani etenee tappavaa tahtia kuin dekkari tai trilleri.
Olen aiemminkin jossain blogitekstissä pohtinut sitä, kuinka lukija pyrkii samastumaan minäkertojaan ja suhtautuu tämän tekoihin kritiikittömästi. Tässäkin romaanissa minäkertoja säilytti puhtoisuutensa lukijan silmissä, vaikka hänen menneisyydestään paljastuu erittäin traumatisoivia asioita ja hän ottaa oikeuden omiin käsiinsä karmein seurauksin. Koristelemattomalla tyylillään tapahtumista kertoessaan Kuvaaja antaa vaikutelman rehellisyydestä kaiken maailman vilunki-ihmisten joukossa.
Toisaalta Kuvaaja myös oikeasti hakee totuutta näennäisyyksien takaa, mikä luonnollisesti on moraalisesti kannatettavaa. Kirjan lopussa on klassinen poirotmainen asetelma, jossa Kuvaaja kokoaa yhteen kaikki epäillyt. Heidän tekonsa ja motiivinsa paljastetaan kaikkien edessä.
Tommi Liimatta, Saaret kuin sisaret. Like 2019. 320 s.
------------------
Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 42: Kirjassa asutaan kommuunissa tai kimppakämpässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!