Nina Bawden (1925–2012) on meillä Suomessa tunnettu ainoastaan lasten- ja nuortenkirjoistaan. Jos enää niistäkään. Bawdenin tuotannon aikuisosasto olisi kuitenkin älykästä ja viihdyttävää luettavaa brittiläisten ihmisuhderomaanien ystäville. Bawden johtaa mielellään lukijansa harhaan ja järjestää tälle virkistäviä yllätyksiä, kun tulkinnat henkilöistä ja heidän motiiveistaan muuttuvat romaanin mittaan.
Tässä käsillä olevassa romaanissa lukijan on hyvä olla varuillaan jo romaanin nimen suhteen. Hyvän naisen iltapäivä. Romaanin päähenkilö ja minäkertoja Penelope ei ole niin hyvä ihminen kuin itse kuvittelee. Hänellä on kyllä suuri tarve olla oikeassa, hakea oikeutusta ja puolusteluja teoilleen.
Romaanin nykyhetken tapahtumat sijoittuvat kevään ensimmäiseen lämpimään päivään. Sen varsinainen ydin on kuitenkin Penelopen muistoissa. Juuri tänä päivänä 47-vuotias Penelope on jättämässä miehensä Eddien parinkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Hän on päättänyt ilmoittaa asiasta miehelleen ja rakastajalleen myöhemmin päivän aikana.
Penelopen ja Eddien kaksi tytärtä ovat jo nuoria aikuisia. Perheen taloustilanne on hyvä. Eddiellä on runsaasti perittyä omaisuutta. Ennen avioliittoaan hän julkaisi yhden menestysromaanin. Lisäksi hän on kirjoittanut useita tv-näytelmiä. Penelopen ei ole tarvinnut huolehtia toimeentulosta. Hän on nähnyt itsensä pikemminkin Eddien assistenttina, sihteerinä ja muusana kuin kotirouvana. Eddie on ollut hänen mielestään enimmäkseen saamaton ja eksyksissä.
Omanarvontuntoaan Penelope on pönkittänyt rauhantuomarintehtävässään, johon hän suhtautuu vakavasti. Kyseessä on luottamustoimi, josta ei makseta rahallista korvausta. Tänään Penelope osallistuu maallikkojäsenenä oikeudenkäyntiin. Ratkaistavana on juttu, jossa asiansa kunnolla hoitavaa kansalaista syytetään itsensä paljastelusta, sekä toinen juttu, jossa nuori automekaanikko on myynyt auton, jonka luuli omistajan hylänneen.
Penelopella on rohkeutta katsoa syytettyjen tekoja ilman ennakkoluuloja. Häntä ärsyttää oikeuskäytäntöjen epärationaalisuus: julkisilla paikoilla vilauttelija saa vankeustuomion, kun taas liikennesäännöistä piittaamaton ja toiset hengenvaaraan saattava autoilija selviää sakoilla. Ammattituomari toteaakin Penelopelle, että ehkä pelkäämme seksiä enemmän kuin kuolemaa. Romaanin motto – Ihmisten lait – mikä farssi! – on lainattu Tolstoilta.
Oikeudenistunnot ja niiden välillä käyty lounaskeskustelu ammattituomarin kanssa tuovat Penelopen mieleen tapauksia hänen omasta elämästään. Penelope on toiminut tavoilla, joita on vaikea sovittaa yhteen sen käsityksen kanssa, joka hänellä on itsestään. Hän uskaltautuu – ehkä ensimmäistä kertaa – katsomaan myös omia tekojaan ilman ennakkoluuloja. Hän huomaa, että "yleinen mielipide" onkin usein oikeastaan jonkun sellaisen vanhan tädin mielipide, jonka mieltä ei tahdota pahoittaa.
Penelopen pohdinnat kiteytyvät siihen, voiko olla syyllisyyttä ilman tahallisuutta. Ollessaan 12-vuotias Penelope on tarkoittamattaan tullut avustaneeksi äitipuoltaan tämän itsemurhayrityksessä. Tämän tapauksen on elävästi tuonut hänen mieleensä se, että joku on vähän aikaa sitten lähettänyt hänelle ruskeassa kirjekuoressa kaksikymmentä aspiriinitablettia. Haluaako joku muistuttaa Penelopea menneistä teoistaan?
Someone has sent me twenty aspirins in a brown envelope, and that anonymous accusation rumbles on in the depths of my mind like a monotonous and menacing drum, sharpening my sympathies with all accused persons, alerting my memory, forcing me to examine my own failures, seek out my own guilt. Or establish my innocence, rather. I am a law-abiding, law-enforcing woman who has always tried to act decently.
Penelopen ja hänen läheistensä elämään on liittynyt paljon salailua. Penelopen pitkään jatkunut suhde velipuoleensa Steveen on täytynyt pitää salassa, vaikka heidän avioliittonsakaan ei olisi ollut lain – ainoastaan yleisen mielipiteen – vastainen. Sisarpuolensa Aprilin Penelope auttoi eroon väkivaltaisesta aviomiehestä. Penelopen todistuksella avioero-oikeudenkäynnissä oli merkitystä, vaikka aviomiehen lakimies kehystikin sen osoitukseksi Penelopen mustasukkaisuudesta sisartaan ja tämän komeaa lentäjäsankarimiestä kohtaan. Lukija on yleensä helposti minäkertojan puolella, mutta tätä romaania lukiessaan joutuu usein miettimään, missä määrin Penelope on ollut itse tietoinen motiiveistaan.
Myös aviomies Eddien salaisuudet Penelope on ottanut kantaakseen. Eddien ensimmäinen vaimo on hoidettavana läheisessä mielisairaalassa. Hänen psyykkisen tilansa romahtamiseen oli iso osuus Eddien julkaisemalla menestysromaanilla. Romaanin lopussa Penelope joutuu myöntämään itselleen, että hänen käsityksensä Eddiestä ei ole ollut todenmukainen. Loppupuolellaan romaani saa jopa trillerin sävyjä. Eddie ei ehkä olekaan ollut se iso, kiltti vässykkä, jona Penelope on häntä pitänyt.
Voiko aikuinen perustella käyttäytymistään lapsuuden traumoilla? Penelope muistaa, kuinka 13-vuotiaana asui jonkin aikaa isänsä tuttavapariskunnan luona. Kodin häveliään ilmapiirin takia hän piilotti käytetyt kuukautissiteensä läheiselle hautausmaalle. Pelko teon paljastumisesta johti Penelopen valheisiin, joilla olisi voinut olla ikäviä seurauksia jollekulle viattomalle ihmiselle. Vielä pitkän raastupapäivän lopulla Penelope palaa tähän tapahtumaan ja miettii, miten 13-vuotiaan hätääntyneen tytön ratkaisu on ohjannut hänen elämäänsä. Häpeän ja syyllisyyden tunteet ovat olleet helposti herätettävissä Penelopessa.
That little girl is still part of me, as are all those other Penelopes I have remembered today, but none of them are responsible for what I am doing. Only a very soft-hearted judge would consider them credible as defence witnesses. I think: All these scenes from the life of a good woman! What do they amount to? Excuses, protestations of innocence, mitigating circumstances – all of them useless. It is actions that count in the end. What we are judged on.
Romaanin lopussa Penelope hahmottelee itselleen kolme mahdollista tulevaisuutta. Minkä niistä hän valitsee?
Nina Bawden, Afternoon of a Good Woman. Virago Press 1988. Romaani ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1976. Kannen valokuva: Tony Stone © George Kavanagh. 187 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita!