Philip Pullman: The Shadow in the North

Luin vuosia sitten Philip Pullmanin Sally Lockhartista kertovan sarjan ensimmäisen osan The Ruby in the Smoke. Nuori ja tarmokas päähenkilö ja viktoriaaniseen Englantiin ajoittuva miljöö oopiumluolineen jäivät hyvin mieleeni, mutta vauhdikkaasta juonesta en muistanut oikeastaan mitään. Onneksi tässä sarjan toisessa osassa kerrataan ensimmäisen kirjan tapahtumat jo aloitusluvussa, joten pääsin taas nopeasti jyvälle päähenkilöiden taustoista. Kertauksen ansiosta romaanin voi lukea myös itsenäisenä romaanina tuntematta ensimmäistä osaa lainkaan.

Romaanissa eletään vuotta 1878. Sarjan ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut kuusi vuotta, ja Sally on nyt 22-vuotias sijoitusneuvoja. Romaanisarjan yksi toistuvista aiheista ovat ne ongelmat, joihin aikaansa edellä oleva nuori nainen ajautuu konservatiivisessä ja ahdasmielisessä miesten hallitsemassa yhteiskunnassa.

Romaanin tapahtumat lähtevät käyntiin siitä, että Sallyn toimistoon saapuu eläkkeellä oleva opettajatar, joka on Sallyn kehotuksesta sijoittanut koko varallisuutensa Itämerellä toimivaan laivayhtiöön. Yksi yhtiön alus on kadonnut jäljettömiin matkalla Hampurista Riikaan, ja yhtiö on ajautunut konkurssiin. Sally lupaa selvittää asiaa ja hankkia opettajattaren rahat takaisin.

Avukseen Sally saa ystävänsä, joihin hän tutustui sarjan ensimmäisessä osassa. Frederick Garland on valokuvaaja, jonka valokuvausliikkeen Sallyn liikenaistaidot ovat auttaneet menestykseen. Fred on rakastunut Sallyyn ja kosinut tätä jo usein, mutta Sally pelkää sitoutumista, koska Englannin lakien vuoksi hän menettäisi itsenäisen taloudellisen toimijan asemansa avioliiton myötä. Toinen ystävä, Jim Taylor, on pari vuotta Sallya nuorempi Lontoon katujen kasvatti, joka haaveilee näytelmäkirjailijan urasta. Tärkeä apu ja turva Sallylle on myös hänen jättikokoinen musta koiransa Chaka.

Vauhdikas juoni vie lukijan meedioiden näytöksiin, varieteeteatterin maailmaan sekä taloudellisen vallan huipulle hämäräperäiseen asetuotantoon ja -kauppaan. Jutun pahiksena on ruotsalaissyntyinen Axel Bellmann, joka kyltymättömässä vallanhimossaan käyttää ja tuhoaa ihmisiä säälittä. Hänen näennäisesti ylevä tavoitteensa on tuottaa aseita, jotka ovat niin tuhovoimaisia, ettei kukaan uskalla niitä käyttää. Kun tällaiset aseet ovat kaikkien valtioiden ulottuvilla, maailmassa koittaa ikuinen rauhan ja onnen aika. Kuulostaa tutulta, eikö totta? Myös ydinaseiden pelotevoiman piti taata ikuinen rauha.

Romaanin kaikkitietävä kertoja liikkuu sujuvasti henkilöiden ajatuksiin. Pääsemme jopa Chaka-koiran pään sisään. Axel Bellmannin ajatuksiin tutustumme kuitenkin vain hänen puheidensa kautta. Tämä lisää hahmon kylmyyttä ja pelottavuutta. Sally näkee hänessä myös jonkinlaista konemaisuutta. 

Usein pelkkä ihmisen elinympäristön kuvaus riittää synnyttämään mielikuvan henkilön persoonallisuudesta. Tässä seuraavassa lainauksessa Pullman kuvaa Axel Bellmannin huonetta Sallyn silmin nähtynä. Paholaismainen ja jollain tavoin epäaito mahtimies lepää huoneessaan kuoleman ja tappamisen kuvien ympäröimänä. Lämpö ja lieskat johtavat ajatukset kuumiin tuonpuoleisiin tunnelmiin. Hieman myöhemmin huoneessa häivähtää rikinkatku.

He sat opposite her and crossed his legs. Sally looked away. The room they were in was even warmer than the hall, if possible, because not only was there a large iron radiator under the window, but a fierce fire burned in the grate – coke, she noticed. All the furniture was new. There were prints on the walls – shooting scenes, foxhunting – and above the mantelpiece and between the windows hung various sporting trophies: antlers, the head of a stag, a fox's mask. One wall was entirely covered in bookshelves, but none of the books looked as if it had ever been opened. The room had the air of having been ordered complete from a catalogue, with all the conventional accessories for a wealthy gentleman's study, without his having the trouble of assembling them himself.

Pullman taitaa lukemaan pakottavien koukkujen kirjoittamisen. Miljöö ja ajankuva ovat niin ikään kohdallaan. Tarkasti valituilla yksityiskohdilla 1800-luvun lopun Lontoo herää henkiin lukijan mielessä. Iltakävelyllään Chakan kanssa Sally näkee, miten Kleopatran neulaa, Egyptistä tuotua obeliskia, pystytetään Thamesin rantaan. Garlandin valokuvausliikkeessä kehitellään liikkuvan kuvan tallentamista. Junavuorot tarkistetaan Bradshaw'n aikataulukirjasta. Pullman on myös taitava kirjoittamaan tunteisiin vetoavia kohtauksia. Hän käyttää myös eräänlaista tunne-elämän pikakirjoitusta: lyhyillä ja osuvilla luonnehdinnoilla lukija nopeasti ymmärtää, onko henkilö hyvää sorttia vai jonkinlainen pahis.

Tarinankertojana Pullman siis on aivan omaa luokkaansa. Siksi tuntuu hieman pikkumaiselta kiinnittää huomio siihen, että tekstitasolla on toisteisuutta, joka häiritsi sisäistä korvaani ja olisi ollut helposti editoitavissa pois. Esimerkiksi tämän seuraavan kappaleen nikottelu tuntui kiusallisesti kurkussani.

The guard locked the door behind them as Sally followed the servant along the path between the engine sheds and the main sidings towards the house. As they went along, feet crunching on the gravel, Sally heard a noise from the sheds on her left as of gigantic metal drums being rolled along, and somewhere further off there was a continual throbbing like a giant's pulse, with occasional flurries of hammering or the grinding whine of metal on stone; and from one building set back from the path, where the doors – great metal sheets hung on rollers – were open, came a hellish glare and showers of flying sparks as white-hot steel was poured.

Nuorille lukijoille suunnatuksi romaaniksi The Shadow in the North sisältää melko paljon väkivaltaa ja hieman seksiäkin (jonka palkka ehkä jopa agnostikkokirjailijan huomaamatta näyttää olevan kuolema). Kirjassa kuvataan useita pahoinpitelyjä, ja pari aivan keskeistä henkilöä saa surmansa. Lopulta tarina kuitenkin saadaan onnelliseen päätökseen. Vanha opettajatar saa rahansa takaisin. Ja Sallyllekin on luvassa suuri yllätys.

Viktoriaaninen Englanti on ymmärtääkseni suosittu miljöö steampunk-kirjoissa. Tämän genren lukijat voisivat hyvinkin pitää Philip Pullmanin Sally Lockhart -sarjasta. Historiaan sijoittuva nuortenkirja ei edes vanhene yhtä helposti kuin aikalaisromaani. Uuttakin nuortenkirjallisuutta toki julkaistaan koko ajan. On hyvä, että jotkut bloggaajat pitävät siitä ääntä. Toivon kovasti, että nykyiset nuortenkirjailijat saavat kirjansa nuorten lukijoiden käsiin. Siitä huolimatta – ja naurettavuuteni ymmärtäen – olen uskaltanut joskus nuorille suositella myös Mika Waltarin pasifistista seikkailuromaania, Sinuhe egyptiläistä.

Philip Pullman on parhaiten tunnettu Universumien tomu -sarjastaan, joka teki minuunkin suuren vaikutuksen, kun luin sen viitisentoista vuotta sitten. Ajatus ihmisen rinnalla eläimen hahmossa kulkevasta daimonista oli mielestäni nerokas. Uudesta Lyran kirjat -sarjasta on julkaistu tähän mennessä kaksi osaa. Ne odottavat jo hyllyssäni lukemista. Sally Lockhart -sarjastakin on vielä lukematta kaksi viimeistä osaa. 

Philip Pullman, The Shadow in the North. Scholastic Children's Books 2007. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1986 nimellä The Shadow in the Plate. 279 s.

----------------------

Helmet 2022 -lukuhaasteen kohta 25: Kirjan nimessä on ilmansuunta.