Machado de Assis: Philosopher or Dog?

Romaani alkaa huipulta. Sen päähenkilö Pedro Rubião de Alvarenga, joka vasta vuosi sitten toimi opettajana maaseudulla, seisoo aamutakissaan ja tunisialaisissa tohveleissaan suuren Rio de Janeiron talonsa ikkunassa ja katselee merta, vuoria ja taivasta. Hänestä tuntuu, että ihan kaikki, tohveleista taivaaseen, kuuluu hänelle.

Rubião käy mielessään läpi tapahtumat, jotka ovat kuljettaneet 40-vuotiaan poikakoulun opettajan nykyiseen yltäkylläisyyteen. Omintakeinen filosofi Quincas Borba on kuollut ja jättänyt koko valtavan omaisuutensa Rubiãolle, joka oli filosofin ainoa opetuslapsi ja hänen hoitajansa kuolemaan johtaneen sairauden aikana. Muun omaisuuden ohella filosofi on jättänyt Rubiãolle koiransa, jolle on antanut oman nimensä. Testamentissaan filosofi on määrännyt, että koirasta on pidettävä hyvää huolta ja annettava sille kaikki se, mikä sille on hyväksi. Rubiãosta tuntuu, että filosofin sielu elää edelleen koira Quincas Borbassa. Tästä siis romaanin englanninkielinen nimi.

Junassa matkalla Rio de Janeiroon Rubião on tutustunut liikemies Christiano de Almeida e Palhaan ja tämän kauniiseen puolisoon Sophiaan. Tämä tutustuminen osoittautuu myöhemmin monella tapaa kohtalokkaaksi. Rubião rakastuu toivottomasti Sophiaan, joka vastaa hänen tunteisiinsa ailahtelevasti. Christiano Palha puolestaan on osallisena Rubiãon omaisuuden vähittäisessä hupenemisessa. Suurin syypää tähän on kuitenkin Rubiãon suurpiirteinen ja antelias varainkäyttö. Sitä paitsi tässä romaanissa, jossa yksikään sen henkilöistä ei ole läpeensä paha, Rubião on saanut varoituksen jo ensitapaamisella Christiano Palhalta itseltään:

"Vielä yksi asia. Älkää kertoko liikeasioitanne tuntemattomille. Kiitän teitä osoittamastanne luottamuksesta, jonka arvoinen yritän olla, mutta älkää puhuko ensimmäiselle tapaamallenne henkilölle. Tahdikkuus ja ystävälliset kasvot eivät aina käy yhdessä."

Machadon perussanoma tässä romaanissa tuntuu olevan, että ihmiset pyrkivät hyvään ja oikeaan, mutta ovat samalla alttiita kiusauksille. Oman edun tavoittelu ohittaa periaatteet ja filosofiset opetukset. 

Useita sivujuonia ja -henkilöitä sisältävä tarina kuljettaa Rubiãon huipulta pohjalle. Teoksen lopussa Rubião kuolee mielisairaana maaseudulla kotikaupungissaan. Rahan tuomat ystävät ovat hänet hylänneet. Jäljellä on vain koira Quincas Borba sekä vanha ystävä Angelica, jolle Rubião oli aikonut antaa koiran ennen kuin sai tietää testamentin koiraa koskevista määräyksistä. Muutaman kuukauden päästä kuolee koirakin. Ehkä suruun.

Romaanin kertoja puhuttelee lukijaa suoraan ("hyvä rouva"), mikä ei 1800-luvun romaanissa ollut kovin harvinaista. Muuten romaani vaikuttaa hämmästyttävän nykyaikaiselta. Viittaukset palvelijaorjiin hätkäyttävät lukijan kuitenkin muistamaan, millaisesta yhteiskunnallisesta todellisuudesta romaani kumpuaa. Machado oli  Aleksis Kiven aikalainen, vain viisi vuotta Kiveä nuorempi.  

Romaanin esipuheessa Louis de Bernières toteaa, että Machado varmaan nauraisi, jos tietäisi, että de Bernières nimittää häntä postmodernistiksi. Nimitys ei kuitenkaan ole ihan tuulesta temmattu, vaikka postmodernismin keinoja on kyllä käytetty kirjallisuudessa varhaisimmista romaaneista lähtien. Machado pilkkoo kerrontansa lyhyiksi luvuiksi, joista osa on vain virkkeen mittaisia (kirjassa on kaikkiaan 201 numeroitua lukua). Kirjan kaikkitietävä kertoja myös leikittelee kertomuksen rakenteella ja kommentoi tuon tuosta omaa kerrontaansa: hän kertoo, miksi on jättänyt jonkin luvun kirjoittamatta ja kuinka hän - erään ajurin perättömien tarinoiden avulla - on johtanut lukijaansa harhaan. 

Machadon romaani sisältää myös runsaasti viittauksia kirjallisuuteen, erityisesti Shakespearen näytelmiin Othello ja Hamlet. Lopun mielisairaan Rubiãon kohtalossa voi myös nähdä viittauksen valtansa ja varallisuutensa menettäneeseen Kuningas Leariin. Selvempi viittaus Shakespeareen on kuitenkin Machadon romaanissa Dom Casmurro, joka kertoo uudelleen Othellon tragedian. Dom Casmurroa pidetään Machadon "realistisen trilogian" päätösosana. Trilogian aloittaa Bras Cubasin kuolemanjälkeiset muistelmat, jonka on suomentanut Hilkka Mäki (Like 1991). Tämä Philosopher or Dog? (Quincas Borba) on trilogian toinen osa. Tulin siis tietämättäni aloittaneeksi trilogian keskeltä, mutta muutkin osat ovat jo hyllyssäni odottamassa sopivaa hetkeä.

Mikäli Brasilian merkittävimmäksi kirjailijaksi mainitun Joaquim Maria Machado de Assisin surumielinen leikkisyys houkuttelee lukemaan lisää hänen tuotantoaan, sitä on saatavilla myös suomeksi. Hänen novelleitaan on julkaistu suomen kielellä kaksi kokoelmaa: Kuuluisuus ja muita kertomuksia (Prometheus 2010, suom. Jyrki Lappi-Seppälä) sekä Kuolematon ja muita novelleja (Sammakko 2014, suom Pirkka Valkama). 

Machadon elämänkatsomusta luonnehtii traaginen pessimismi, jota myötätuntoinen humanismi lieventää. Elämme välinpitämättömässä maailmassa mutta emme voi olla välittämättä lähimmäisistämme.

Philosopher or Dog? päättyy sanoihin:

Well, if you have tears, weep for these two not long dead. But if you have only laughter, laugh. It is all the same. The Southern Cross, which the beautiful Sophia would not gaze upon as Rubião begged her to do, is too high in the heavens to distinguish between man's laughter and tears.

[Jos sinulla on vielä kyyneliä, itke näiden äsken pois menneiden vuoksi. Mutta jos sinulla on vain naurua, naura. Se on yhdentekevää. Etelän risti, jota kaunis Sophia ei suostunut katselemaan kuten Rubião pyysi, on taivaalla liian korkealla erottamaan ihmisen naurun hänen kyynelistään.]

Machado de Assis, Philosopher or Dog? Bloomsbury 1997. Portugalinkielisestä alkuteoksesta Quincas Borba (1892) englanniksi kääntänyt Clotilde Wilson. 271 s.

----------------------------

Helmet-lukuhaasteen kohta 24: Kirjan nimessä on kysymysmerkki tai huutomerkki.